Kari N.
Olen pieni poika, jolla on suuri Isä. Olen myös puoliso, tanssivan tytön, veskari-pojan ja kuninkaallisen hymypojan isä. Etsin elämääni iloa, kepeyttä ja vapautta rakkaitteni seurassa, luonnossa ja suhteessa Kaikkivaltiaaseen Isääni. Opettelen päästämään irti ja luovuttamaan, kun on niiden aika. Nauru ja itku ovat herkässä. Rakastan vettä. Viihdyn sen äärellä, joskus sen pinnalla, toisinaan pinnan alla. En väsy katsomaan virtaavaa vettä. Olen töissä kirkossa. Minut on lähetetty tekemään työtäni siellä, missä elämän kipu ja riemu lyövät toisilleen kättä. Elämä on minulle seikkailu, joka yllättää monin tavoin. Olen turvassa, koska seikkailen käsikirjoittajan kanssa.
Mia R.
Keski-ikäinen. Lapset vanhenee ja minä myös, mutta se on ihan mukavaa. Musiikki ja huumori on tärkeää. Jumala on totta, se on ihmeellistä. Ihmiset ja elämä ovat tosi mielenkiintoisia, mutta on niitä ankeitakin päiviä ja sitä arkista saman toistumista, josta ei glooriaa löydy. Hengittämisessä ja heräämisessä on aika lailla arvoa, kun työssä näkee niin paljon sairautta ja kuolemaa. Rajallisuus tarkentaa kummasti näköä. Olen ihan mahdottoman syvällinen ja sitten kohta taas nauretaan, itsellekin välillä. Niin se menee. Aika tavallinen tapaus siis.
Mikko W.
Oon pappi ja kahden rakkaan setä – ja ikuinen opiskelija. Mutta niinhän tuo Mikael Agricolakin totesi: ”Wai, eike se Pappein Wirca ole? Studera, sarnaa, ia Rucole.” Mä studeeraan ihmisiä ja Jumalaa ja luomakuntaa: välillä vain hengailemalla yksin kotona tai panta kaulassa ihmisten keskellä, toisinaan yliopistolla filosofian, klassisen filologian ja estetiikan luennoilla ja joskus hallinnon parissa lautakunnissa, hallituksissa ja toimikunnissa. Aattelin kirjoittaa, mitä tästä studeeraamisesta mieleen milloinkin tulee – lempeää tai tylyä, hiottua tai hiomatonta, akateemista tai populaaria.
Ulla M.
Minua puhuttelee ajatus elämästä kulkemisena ja tienä. Aina ei edessä oleva maisema näyttäydy kirkkaana ja selkeänä, vaan tie verhoutuu sumuun. Mihin suuntaan pitäisi kulkea? Vasta taakse päin katsoessa näkee tallatun polun ja johdatuksen. Olen kyselijä ja etsijä, utelias elämän mahdollisuuksien edessä. Perheessäni eletään keski-ikää ja teini-ikää, eikä kaukana ole se vaihe, kun lapset lentävät pesästä. Muita elämän palikoita ovat työ viestijänä ja teologian opiskelu sekä kulttuurista ja ystävien seurasta nauttiminen.
Satu J.
Olen reilusti keski-ikäinen, keskinkertainen ja keskeneräinen lasten ja perheiden rinnalla kulkija. Yli kaksikymmentä työvuotta olen lasten kanssa saanut ihmetellä, innostua ja ilakoida. Lasten avulla olen myös pystynyt säilyttämään oman lapsenuskoni; kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Lapsenlapsia odotellessa täytyy ensin tottua tyhjään syliin ja pesään ja siihen, että siivet kantavat, täytyy vain luottaa. Arki on ihan parasta, koska ilman arkea ei olisi juhlaa. Ajatukseni tulevat varmaan olemaankin hyvin arkisia, pyhällä höystettynä.
Verna K.
Tarkastelen maailmaa nuoren aikuisen näkökulmasta. Elämään virtaa saan työstä, parisuhteesta ja vapaa-ajasta. Minulle on tärkeää kuunnella itseäni ja kehoani. Kun suunta on hukassa, kädet hakeutuvat ristiin.
Risto P.
Ympärillä olevassa maailmassa on paljon loistavaa ammatillista ym. osaamista, tietoa ja taitoa. Olen usein hurmaantunut juuri ihmisten taidoista ja tiedoista, joita haluan hyödyntää ja hyväksikäyttää oman arkeni rakentamisessa. Keski-iän villitykseeni ei kuulunut moottoripyörä tai maailmanympärimatka, vaan aikuisopiskelu uudelta alalta. Siksi olen yhä enemmän alkanut ihailemaan myös keskinkertaisuutta ja mediaaneja, koska valtaosa meistä on ainakin, jos ei keskimäärin ammattinsa osaavia, niin keskiluokkaisen keskituloisia. Minua kiehtoo yhteiskunnan rakenteet, luokat, taloudellis-ideologiset kytkökset ja luonnontiede. Esimerkiksi tulivuorten tappavassa kauneudessa on jotain Luojan luoman maailman ihmeellisimmistä paradokseista. Luonto, yhteiskunnan moni-ilmeisyys ja ihmisten tarinat koskettavat minua syvällisesti. Ehkä näistä ilmiöistä jotain täälläkin voisi kirjoitella.
Johanna P.
#kiitollinensiunattuonnellinen kuvaa minun ajatuksia Pyhän edessä. Saan elää arkista elämää ihanien nuorten kanssa niin kotona kuin työssä. Elämän kasvukivut sekä tässä ja nyt asetelmat pitävät virkeänä. Arki on extreme-laji, jota en lakkaa ihmettelemästä. Arjen sivussa saan olla osallinen monissa juhlissa niin ilossa kuin surussa. Elämän sävyjen kirjo värittää tunnelmia ja luo syvyyttä.
Anna O.
Jumalan lapsi, nuori aikuinen, opettaja, teologi. Musiikki on lähellä sydäntä, olen kummallisten soitinten soittaja. Haluan olla kehittämässä seurakuntaa ja se onnistuu mm. seurakunnan luottamushenkilönä. Luen paljon, kuuntelen ja puhun mielelläni, muistan turhia asioita ja epäilen. Onneksi armo riittää tänäänkin.
Silja H.
Alle kolmekymppinen rouva, joka kohtaa työssään hoitajana erilaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita. Seurakunnan luottamushenkilö ja pitkän linjan partiolainen. Virtaa elämään tuovat raikas ulkoilma koiran kanssa, musiikin harrastaminen ja hyvät hetket oman perheen kanssa.
