Sulje

Puuttuva palanen

Sinä opetit meille, mitä on ystävyys. Opetit sen pitämättä siitä palopuheita. Opetit ystävyydestä elämälläsi. Sinä kokosit aina ihmisiä ympärillesi, toivotit tervetulleeksi joukkoon ja sait tulijan kokemaan sen todeksi.

Olen hidas oppimaan. Luopumisen oppimisessa olen erityisen hidas. Rakkauden hintana on usein luopumisen kipu. Näin olen monesti toisille sanonut. Nyt on minun vuoroni opetella sitä. Entä jos en olisi koskaan kohdannut sinua? Tai en olisi ottanut sitä riskiä, mikä sisältyy siihen, että on yhteys toiseen ihmiseen. Silloin en olisi kokenut tätä ikävää, en tätä surua. Mutta silloin en olisi koskaan nauranut kanssasi vedet silmissä, en itkenyt  kun elämän kipu kutsumatta astui tupaan. Ilman välittämistä, ilman yhteyteen suostumista, ilman haavoitetuksi tulemisen riskiä elämältä katoaa mieli. Ei, en mistään hinnasta vaihtaisi pois sitä, että olet ystäväni.

Yli 20 vuotta sitten heräsin yöllä sairaalan sängyssä. Istuit siinä hiljaa ja sanoit, että tulit vain katsomaan minua. Sellainen sinä olit. Huomasit ja toimit. Tuona samana keväänä oman kriisini keskellä katsoin dokumentin parantumattomasti sairaasta nuoresta naisesta, Hannasta. Kun haastattelija kysyi häneltä, voiko hän vieläkin uskoa siihen, että Jumala on hyvä, Hanna vastasi ”Pakko sen on olla. Ei mulla oo muuta mahdollisuutta.”

Nyt minä tartun kiinni tuohon samaan luottamukseen, vaikka en yhtään ymmärrä miksi näin käy. The Shack -elokuvassa hirveän menetyksen kokenut ja siitä katkeroitunut päähenkilö Mackenzie kohtaa järven rannan mökissä Jumalan – Papan, Jeesuksen ja Sarajun. Kun Mackenzie tykittää täyslaidallisen Jumalan kaikkivaltiutta ja rakkautta vasten, Papa vastaa hänelle kyyneleet silmissä ”Älä luule, ettei se mitä Poikani joutui kärsimään, tullut meille kalliiksi.” Ja sitten Papa näyttää omia ranteitaan, joissa on naulojen jälkien arvet.

Ystäväni, kun lähdet, sydämestäni lohkeaa palanen. Sydän itkee menetystä. Joskus siihen kasvaa arpi, mutta jälki jää. Minun Jumalani on Isä, johon sattuu, kun hänen lapsiinsa sattuu. Hän on myötätuntoinen, itkevä Jumala. Puuttuvat palaset, itketyt kyyneleet eivät mene hukkaa. Isä kerää ne talteen. Hän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme.

img_6776 pieni

kari n.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Takaisin ylös
%d bloggers like this: