Sulje

Ajatuksia elämästä

”Käy nuolina sukkulat pääskyjen.
Pian, huomenna, ritariperhonen
vie kultasiiven naimisiin
ja pionisoihdut sytytetään
hääiltaan harsonhimmeään.
Käy suihke ja läike loppumaton:
Lyhyt morsiuskuu ja elämä on.”

Runoilija Maija Pentikäinen saa muutamaan riviin mahtumaan koko ihmisen elämän. Ja on siinä opetuskin: ”Kuluva hetki näe arvossansa, se kantaa timanttia otsallansa.” Tämä ajatus taas on Jaakko Haavion.

Vanhusten viikolla ajattelin ja puhuin paljon elämästä ja vanhuudesta ja opin taas elämästä sen kaikkein tärkeimmän. Tämä hetki on tärkeä, elämä on nyt, eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä. Nyt on vietävä hyvä sanoma perille, nyt on ojennettava auttava käsi. Nyt on oltava kokosieluisesti läsnä, kun ystävä kertoo murheistaan tai haluaa jakaa ilonsa. Hetkessä eläminen antaa meille paljon iloa ja elämänrikkautta ja me voimme tuntea itsemme tarpeelliseksi. Se on elämän kokemista yhteiseksi ja se antaa ihan uuden näkökulman joskus hankalaankin elämän arkeen.

Vanhuudessa on paljon hyvää ja ainutlaatuista. Tavallaan me vanhoina tulemme omaksi itseksemme, siksi, mitä oikeasti olemme. Se tuntuu vapauttavalta, ikään kuin saisimme vaihtaa sopivat vaatteet entisten kiristävien tilalle. Oikeastaan ihminen ei vanhene. Ulkonaisesti me kutistumme ja rypistymme, mutta eihän ihmisen kuolematon sielu vanhene.

Nykymaailman turvattomuudesta me olemme kaikki kuulleet. Tottahan se on. Ennen tilanne oli aivan toinen. Elämällä oli säännöt, ja oli selvä ero pyhällä ja arjella, ja ihmisten kesken vallitsi luottamus. Kotoa voi lähteä ja ulko-ovelle voi laittaa varsiluudan merkiksi, ettei ketään ole kotona. Tänä päivänä se tuntuu uskomattomalta.
Nykyinen digitalisoitunut maailma ei tunnu omalta ja kyllä se turvatonkin on. Minullekin soitettiin äskettäin ja tarjottiin vesijohtoputkien valokuvausta ja täydellistä pesua. Totesin soittajalle, ettei toimenpide ole tarpeen, kun meillä pestään putkia harva se päivä.

Varovainen saa olla, mutta mielestäni pelätä ei tarvitse. Tässäkin asiassa ystävät ovat kultaa kalliimpia. Oletko kuullut vanhan sanonnan: Linnuilla pesä, lukilla seitti, ihmisellä ystävyys. Ystävien seurassa tuntee olonsa turvalliseksi niin kuin täydellisen hyväksynnän ilmapiirissä tunnetaan.

Mielestäni tärkeintä tässä meidän vaelluksessamme on se, ettemme koskaan katkeroidu tai jää vihamielisten ajatusten vangiksi. Jos elämässämme säilyy kiitos, kiitos kaikesta, vaikeistakin taipaleista, katkeruus ei saa sijaa sydämessämme.

Elämä on rikas ja kaunis, ja ilon aiheita on paljon. Mutta ahdistuksiltakaan emme välty. Kuitenkin niissäkin piilee salattu siunauksensa. Sanotaankin, että ahdistus on aina Jumalan apulainen. Me voimme uskoa, että kaikki, mitä meille tapahtuu, on meille sallittua ja lopulta aina kääntyy parhaaksemme. Me emme aina saa, mitä me pyydämme, vaan mitä me tarvitsemme.

Vanhuudessa kimaltaa elämän rikkaus. Lauri Viita kirjoittaa: ”Oi, miten on ihana elää ja tuutia lapsenlapsiaan ja kertoa kauniita uniaan. Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi, lapseni, rakastakaa!”

Pelkoa ei rakkaudessa ole. Se kääntää kaiken hyväksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Takaisin ylös
%d bloggers like this: