Sulje

Toinen rauhanpäivä

Kävelin metsässä tällä viikolla. Nautin lomasta ja siitä, ettei ole kiire minnekään. Olen huomannut, että arkeni täyttyy aikatauluista ja juoksen paikasta toiseen. Nyt nautin siitä, että aikatauluja ei ole, eikä tarvitse olla koko ajan jossakin menossa. Saan olla halutessani paikallani tai lähteä lenkille valoisan aikaan. Kävellessäni huomasin rukoilevani. Kiitin kauniista säästä, pohdin oman elämäni kipupisteitä, pyysin voimia ystävilleni. Mistä aiheista sinä rukoilet? Rukoiletko omien asioiden puolesta, läheistesi puolesta, maailman rauhan puolesta?

sky-2667455_1920

Eilen torstaina 24.10. oli YK:n päivä ja rukouspäivä. Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä on sidottu Kansainväliseen YK:n päivään ja tunnetaan myös toisena rukouspäivänä. Rukouspäivänä järjestetään rukoushetkiä ja esimerkiksi Helsingissä Uskot-foorumi järjestää kävelyn yhteiskuntarauhan puolesta. 20.-27.10. välisenä aikana on Ekumeeninen Vastuuviikko, jonka aikana siis rukouspäivää vietetään. Vastuuviikon teemana on ihmisoikeuspuolustajat, eli henkilöt, jotka puolustavat ihmisoikeuksia rauhanomaisesti.

Ilmastonmuutos, uutiset sotatiloista ja ihmisoikeusrikkomuksista huolettavat monia ja jopa lamauttavat ihmisiä. Onneksi kristittyinä voimme rukoilla näiden asioiden puolesta. Voimme toki tehdä muutakin, mutta jos omat voimavarat eivät riitä muuhun, niin pieni huokaus taivaisiin auttaa. Vaikka tuntisimme voimattomuutta kaiken ympärillä tapahtuvan ikävän edessä, niin voimme kristittyinä laittaa kädet ristiin ja rukoilla.

hand-1917895_1920

Metsälenkillä ollessani ja rukoillessani muistin tulevan rukouspäivän. Rukoilin rauhan puolesta. Rukoilin ihmisoikeuksien toteutumisen ja ihmisoikeuspuolustajien puolesta. Rukoilin maailmanpäättäjien puolesta, jotta he osaisivat tehdä viisaita päätöksiä. Rukoilin sen puolesta, että me yksilöinä voisimme tehdä viisaita päätöksiä, jotta maailma olisi parempi paikka. Rukoilin, kun kerrankin minulla ei ollut kiire, enkä voinut keksiä muuta tekemistä. Rukoilin, sillä minulle on luvattu, että pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” (Matt. 7:7-8)

Anna O.

Rakkaudesta käsikelloihin

Minulla on musiikkiharrastus, joka herättää lähes aina keskustelua ja ihmetystä. Soitan käsikelloja ja chimekelloja. Suurin osa ihmisistä ei ole kummastakaan kuullut aiemmin ja päädyn usein levittämään käsikellojen ilosanomaa. Nyt haluan levittää tätä ilosanomaa kaikille lukijoillekin. Varoituksen sana, tämä kirjoitus sisältää häikäilemätöntä käsikelloyhtyeen ja chimekelloyhtyeen mainostamista.

IMG_20170120_204230IMG_20170225_195852

Käsikellojen historia juontaa juurensa 1600-luvun Englantiin. Eli tavallaan ei ole mistään uudesta soittimesta kyse. Chimekelloja on alettu valmistaa 1970-luvulla, joten ne ovat uudempia soittimia. Käsikellojen ja chimekellojen historiasta voit lukea halutessasi enemmän www.kasikellot.fi -sivuilta. Käsikelloja ja chimekelloja soitetaan periaatteessa samalla tavalla. Kelloja heilautetaan ja niistä lähtee ääni. Tämä ei kerro koko kuvaa soittamisesta, mutta sitä on muutenkin vaikea kuvailla. Kannattaa käydä katsomassa, niin ymmärtää soittotapaa paremmin.

Kuten kuvista näette käsikellot ovat kirkonkellojen näköisiä ja chimekellot enemmän putkimaisia. Chimekellojen suomenkieliseksi nimeksi onkin ehdotettu putkikelloja, mutta se ei ole kovin imarteleva nimi. Sointiväri eroaa hieman käsikelloilla ja chimekelloilla. Eron huomaa, kun molempia soitetaan samassa kappaleessa. Jotkut ovat kuvailleet chimekellojen sointia taivaalliseksi ääneksi, enkelien lauluksi.

Käsikelloja löytyy Suomesta viideltä eri paikkakunnalta. Jenkeissä ja Japanissa käsikellot ovat yleisempiä, niitä soitetaan kouluissakin. Chimekelloja löytyy useammalta paikkakunnalta, mutta en tiedä, kuinka monessa paikassa on kuoro/yhtyetoimintaa tai kuinka paljon kelloja soitetaan seurakunnan arjessa.

handbells-2793510_1280

Miten minä päädyin kellojen maailmaan? Aloitin soittamaan chimekelloja opiskeluaikana, kun opiskelukaverini käsikellokonkarina veti seurakunnalla chimekelloryhmää. Soitin muutaman vuoden siellä, kunnes toiminta loppui. Samainen opiskelukaverini kysyi minua soittamaan käsikellokuoroon, johon tarvittiin lisää soittajia. Käsikellokuoro harjoitteli kotipaikkakunnallani ja lapsuuden seurakunnassani. Sieltä käsikellot olivat tuttuja minulle jo entuudestaan, vaikken ollut kuin kokeillut nopeasti niitä. Liityin kuoroon ja siitä lähtien olen soittanut käsikelloja. Nykyään olemme käsikelloyhtye Vivo. Kiertelemme ympäri Suomea mahdollisuuksien mukaan ja olemme käyneet Kouvolassakin soittamassa. Itse asiassa sen takia tiesin, että Kouvolassa on chimekelloja ja osasin Kouvolaan muutettuani hankkiutua niiden pariin.

chimekellot

Kouvolan chimekelloyhtye Klangi on perustettu 2018. Soittajien joukkoon kuuluu vasta-alkajia ja kellokonkareita, nuotit etukäteen osaavia sekä nuotteja osaamattomia. Chimekellot on siitä hyvä soitin, että siinä voi aloittaa vain yhdellä kellolla ja lisätä niitä taitojen karttuessa. Kuten yllä olevasta kuvasta näette, kellossa on aina sävelen nimi ja mihin se sijoittuu nuottiviivastolla. Tämän tietynlaisen yksinkertaisuuden vuoksi chimekelloja on hyvä käyttää esimerkiksi kouluissa.

Jos sinua alkoi kiinnostaa käsikellot tai chimekellot, niin löydät:

Anna O.

Seurakunnan toiminnan merkityksestä

Kesäloma! Joko sinulla alkoi se? Koululaisilla ja monilla muilla on menossa ensimmäinen kesälomaviikko. Kesän alussa on enemmän tai vähemmän haaveita ja suunnitelmia lomalle. Osa ei suunnittele mitään etukäteen, osa taas listaa, mitä aikoo tehdä lomalla. Osalle suunnitelmat tulevat itsestään kutsuna häihin, rippijuhliin ja muihin tilaisuuksiin. Osa osallistuu kesän erilaisiin tapahtumiin, kuten festareille, hengellisiin tapahtumiin ja muihin.

Minun lomasuunnitelmiini kuuluu muun muassa mökkeilyä juhannuksena, yhdet festarit ja lukemista. Yleensä vaihdan maisemaa nopeasti loman alettua, että saan ajatukset pois töistä. Tänä kesänä erilaiset tehtävät saivat minut jäämään kotiin, enkä päässytkään heti lähtemään. Koska tehtävät liittyvät tavalla tai toisella seurakuntaan, niin olen pohtinut omaa seurakuntataivaltani. Minkälaisessa seurakunnan toiminnassa olen ollut vuosien varrella?

Olen käynyt rippileirin ja sen jälkeen päätynyt isoseksi. Olinkin useamman vuoden isosena. Kun lähdin opiskelemaan, en oikein osannut kaivata seurakuntaa. Olin edelleen kotiseurakuntani toiminnassa mukana, esim. leireillä, mutta opiskelukaupungissani minulla ei ollut seurakuntayhteyttä, musiikkiharrastusta lukuun ottamatta. Päädyinkin seurakuntaan melko vahingossa, kun törmäsin eräänä iltana kaveriini, joka oli matkalla seurakunnan tilaisuuteen. Hän pyysi minut mukaan ja siitä lähtien seurakunnan toiminta oli osa vapaa-aikaani erilaisissa muodoissa. Toimin messuavustajana, kävin nuorten aikuisten illoissa ja olin vastuuhenkilönäkin jonkin aikaa.

Kun muutin Kouvolaan, minulle oli itsestään selvää, että johonkin seurakunnan toimintaan on päästävä mukaan. Opiskeluaikana pelkäsin, että kun muutan uuteen kaupunkiin, niin myös seurakuntayhteys häviää. Mutta olin todennut jo opiskeluaikana, että mikä onkaan parempi paikka tutustua uusiin ihmisiin kuin seurakunta. Muutin Kouvolaan töiden perässä ja kaikki oli uutta töistä ja kaupungista alkaen. Siitäkin huolimatta, että olin aivan poikki työpäivien jälkeen, päätin etsiä jotain tekemistä seurakunnassa. Kävin messuissa, mutta messuissa harvemmin tapaa nuoria aikuisia, valitettavasti. Tiesin, että Kouvolassa on chimekelloja, joten hankkiuduin niiden pariin. Löysin Yksin armosta -illat. Siellä minulle kerrottiin Special-illoista ja -messuista ja siellä kuulin nuorten aikuisten illoista.

Nyt kun asiaa miettii, niin seurakunta on tehnyt paljon sille, että olen alkanut tuntea Kouvolan kodiksi. Siitä jos jostakin olen kiitollinen Jumalalle.

Mukavaa lomaa kaikille, joilla se on ja niillekin, joille se joskus koittaa!

Anna O.

Takaisin ylös