Sulje

Kasvua ihmettelemässä

Aurinkoinen aamu puutarhassa. Olen kuin pieni lapsi, ihastelen kukkia, kasveja. Mansikka kukkii, syreeni tuoksuu, lukuisat siemenenä kylvetyt yrtit ja kukat ovat itäneet. Värejä, sävyjä, tuoksuja, tunnelmia, joita ei tavoita ikkunasta katsomalla.

Sormet mullassa kitken rikkaruohoja, jotta kasvulle on tilaa. Vettä, elämän eliksiiriä kasveille kannusta. Ja sitten kasvihuoneeseen. Tomaatit kukkivat ja lupaavat jo satoa, vaikka satokausi on aluillaan. Karviaisessa raakileet kertovat samaa sanomaa, kesä on todella täällä.

Sielussani soi suvivirsi, virsi joka on syntynyt kiitollisuudesta. Vuonna, jona virsi kirjoitettiin muistissa olivat katovuodet ja kasvun ihme sekä sato olivat todellista siunausta. Ihmettä ja kiitollisuutta, ei itsestäänselvyyttä. Jään miettimään, mistä kaikesta olenkaan kiitollinen?

1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

3.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.
4.
Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

5.
Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

6.
Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.                  Virsi 571

tomaatti

Johanna

Mainokset
Takaisin ylös