Sulje

Miljoona

Kävin viime sunnuntaina laulamassa Kauneimpia Joululauluja. Enkä ollut ainoa, nimittäin noin miljoona suomalaista kokoontuu tänäkin vuonna niitä laulamaan. Miljoona! Se on varsin painava kannanotto hengellisten joululaulujen puolesta. Laulava kirkko on myös hyvin luterilaista ja yhteislauluperinne hyvin suomalaista, vaikka yhdessä laulaminen taitaa muuten olla vähenemään päin kouluissa, erilaisissa juhlissa ja tilaisuuksissa. Se on sääli, sillä yhdessä laulaminen on vaalimisen ja säilyttämisen arvoista suomalaista kulttuuriperintöä.

Kauneimmat Joululaulut sanoittavat kristillistä joulua. Joulukorttien kuvista jouluevankeliumi on jo väistynyt, mutta hengelliset joululaulut ovat säilyneet rakkaina ja tärkeinä. Miljoona Kauneimpien Joululaulujen laulajaa kertoo, että jouluevankeliumin sanoma puhuttelee meitä edelleen ja sille on vielä tilaa yhteiskunnassa. Ja laulamaan voi tulla jokainen: uskossaan väkevä tai kulttuurikristitty, etsijä tai epäilijä, uskonnoton tai ateisti. Lyriikat eivät ahdista, vaan antavat tilaa. Joulun ei kuulukaan erotella vaan yhdistää – se nyt on joulun sanomakin.

Kauneimmat Joululaulut ovat lahja laulajalleen mutta myös kolehtikohteelleen, ovathan Kauneimmat Joululaulut myös noin miljoonan euron hyväntekeväisyyskeräys. Tilaisuuksissa kerätään aina kolehti Suomen Lähetysseuran ulkomaantyölle. Tämän joulun kolehdilla edistetään tyttöjen koulutusta, vammaisten lasten koulunkäyntiä ja terveydenhuoltoa, ehkäistään perheväkivaltaa ja lapsityötä esimerkiksi Boliviassa, Nepalissa ja Etiopiassa. Ehkä jonakin jouluna kaikki lapset saavat laulaa rauhassa sekä koululauluja että joululauluja.

Suomen Lähetysseuran nyt jo 46. kertaa julkaiseman joululaulukokoelman suosikkilaulut olivat viime vuonna Otto Kotilaisen ja Sakari Topeliuksen Varpunen jouluaamuna, Kalervo Halosen ja Vexi Salmen Sydämeeni joulun teen sekä Pekka Simojoen Tulkoon joulu. Oma suosikkikolmikkoni tämän vuoden Kauneimmista Joululauluista taitaa olla Leevi Madetojan ja Alpo Noposen Arkihuolesi kaikki heitä, Martti Turusen ja Mauno Isolan Me käymme joulun viettohon sekä uusi upea tulokas Leena Nikanderin ja Lasse Heikkilän Betlehemin yö.

Lähde sinäkin laulamaan ja ota kaveri mukaan!

Mikko W.

Kauneimmat Joululaulut Kouvolan seurakunnissa

Mainokset

Äänestä hyvä ihminen!

Tiistaina 6.11. alkaa seurakuntavaalien ennakkoäänestys. Äänioikeutettuja ovat kaikki seurakunnan jäsenet, jotka viimeistään varsinaisena vaalipäivänä 18.11. ovat täyttäneet 16 vuotta. Edellisissä seurakuntavaaleissa neljä vuotta sitten vain 15,5 % äänioikeutetuista käytti ääntään. Kuluneella vaalikaudella kirkko käytti rahaa noin 4 miljardia euroa, mutta suurin osa veronmaksajista ei halunnut osallistua päätöksentekoon. Kuitenkin verovarojen käytöstä päättävät kokonaan aina vaaleilla valitut luottamushenkilöt. Viime vaaleissa valittujen luottamushenkilöiden keski-ikä oli 54 vuotta. Alle 30-vuotiaita luottamushenkilöitä valittiin 6 %, vaikka kirkon jäsenistä alle 30-vuotiaita on 35 %. Muuan luottamushenkilö piti hyvänä, etteivät nuoret sankoin joukoin käyneet äänestämässä – olisi nimittäin saattanut vaalitulos vääristyä! Niinpä.

twitter-faktat

No onko sillä mitään väliä, keitä siellä valtuustoissa ja neuvostoissa istuu? Saattaa olla, koska valtuusto päättää meillä Kouvolassa, rakennetaanko Lepolaan uutta siunauskappelia vai ei. Valtuusto päättää, myydäänkö Puhjonranta tai Niiniranta tai Pytynlahti. Valtuusto päättää, mikä suuruista kirkollisveroa meillä kerätään. Ja seurakuntaneuvostot taas päättävät, keitä seurakuntiin otetaan töihin ja mitä rippikoululeiri maksaa. Seurakuntaneuvostot päättävät, miten rahat jaetaan seurakunnan työalojen kesken – nuorille vai muorille. Siksi molempien edellä mainittujen ikäryhmien edustajien kannattaa valvoa etujaan.

minun-kirkkoni-sin-vaaka

Seurakuntien vaaleilla valitut luottamushenkilöt pääsevät myös äänestämään mahdollisessa piispanvaalissa ja ainakin valitsemaan kirkolliskokouksen, joka päättää mm. avioliittoon vihkimisestä ja vaikkapa kirkon tietojärjestelmistä, jotka ovat viime aikoina erityisesti herättäneet huomiota. Kirkolliskokous päätti ottaa vuoden 2012 alusta käyttöön kirkon keskitetyn talouspalvelukeskuksen ja uuden jäsentietojärjestelmän. Niiden piti tuoda  vuosittain miljoonasäästöjä. Toisin kävi. Tilintarkastusyhtiö KPMG selvitti, että keskitetty talouspalvelu on tuonut lisäkuluja 60 miljoonaa euroa ja jäsentietojärjestelmä 21 miljoonaa. Prosentteina tuo ei ole paljon, kun vuodesta 2012 kirkko on käyttänyt ehkä noin 7 miljardia euroa, mutta kyllä moni olisi keksinyt tuolle 81 miljoonalle eurollekin ihan hyvää käyttöä.

kLV0YATw

Niin, kannattaako siis äänestää? Jos et äänestä, tulee valtuustoihin ja neuvostoihin valittua kyllä ihan oikea määrä ihmisiä ja kaikki päätökset tulee tehtyä ja kaikki rahat varmasti käytettyä. Ei huolta! Mutta, jos kiinnostaa, ketkä tuosta rahankäytöstä ja -jaosta, kiinteistöistä, henkilöstöstä, maksuista ja vaikkapa vihkikaavan sanamuodoista päättävät, lienee parasta käyttää äänioikeutta.

KvTUDd9A

Mikko W.

www.seurakuntavaalit.fi
www.kouvolanseurakunnat.fi/seurakuntavaalit
#minunkirkkoni

 

Lähimmäinen?

Yksi oman aikansa oppinut kysyi kerran Nasaretin mestarilta, kuka on hänen lähimmäisensä.

Typerä kysymys! Sanahan itsessään on aivan ilmeinen – lähimmäinen tarkoittaa sitä, joka on lähinnä siinä vieressä. Mutta tarkoittaahan se tietysti myös kuvainnollisemmin ylipäänsä toista ihminen, kanssaihmistä. Tuo oppineen kysymys ei ollutkaan tyhmä vaan oppinut: Kuka kuuluu joukkoon? Kuka kuuluu meihin? Ketkä ovat omia? Se on hyvä kysymys, vai onko?

Ei ole. Se on kylmä kysymys. Se on julma kysymys: Ketkä kaikki ovat toisia ihmisiä? Ketkä kaikki ovat ihmisiä? Keitä minun pitäisi kohdella inhimillisesti? Siis keitä ihmisiä minun on kohdeltava ihmisarvoisesti ja keihin voin suhtautua kuin elottomiin ja arvottomiin esineisiin? Ketkä eivät ole toisia ihmisiä? Ketkä eivät ole ihmisiä? Ja nyt ollaan jo aivan ytimessä. Mietipä hetki, keitä sinun ei tarvitse kohdella inhimillisesti, ihmisarvoisesti ja ketkä ihmiset voit sivuuttaa ja jättää rakkauden ja ihmisyyden ulkopuolelle.

Ja nyt kun olet mietitty, keitä ei tarvitse rakastaa ja ketkä voidaan sulkea ihmisyyden ulkopuolelle, mietipä, että keitä siitä huolimatta et rakasta ja kuitenkin suljet ihmisyyden ulkopuolelle.

Meidän on helppo ajatella, että samat arvot jakavat ihmiset kuuluvat joukkoon, samalla tavalla uskovat kuuluvat meihin, samalla tavalla elävät ovat omia. Tämä ei ole vielä paha ajatus. Mutta pian se muuttuu ja alamme ajatella, että ihmiset, joilla on erilaiset arvot kuin meillä, eivät kuulu samaan joukkoon, että eri tavalla uskovat ihmiset eivät ole meitä vaan niitä ja että eri tavalla elävät ihmiset eivät ole omia vaan vieraita. Ja oikeastaan eri tapa on väärä tapa, viallinen tapa, vaarallinen tapa, vihollinen tapa. Ja siitä saakin sanajärjestystä muuttamalla: tapa vihollinen – tapa erilainen.

Sitä paitsi ei edes taida olla kahta joukkoa: hyvät ihmiset ja pahat ihmiset – taitaakin sittenkin olla vain tällä tavalla syntiä tekeviä ja tuolla tavalla syntiä tekeviä, tällä tavalla erehtyneitä ja rakkaudessaan keskeneräisiä ja tuolla tavalla erehtyneitä ja rakkaudessaan keskeneräisiä.

No miten sitä voi sitten kaiken maailman ihmisiä rakastaa niin kuin itseään? – Helposti! Aloita vieressä olevasta, lähimmästä. Rakasta sitä, joka on käsivartesi mitan säteellä omasta navastasi. Tai jos näköpiirissä on apua tarvitseva tai kuulomatkan päästä kuuluu avunpyyntöjä, kävele tai tarvittaessa juokse käsivarrenmitan päähän ja ala auttaa. Ihan yksinkertaista. Vaikka olisit juuri menossa kirkkoon kuuntelemaan saarnaa lähimmäisenrakkaudesta tai sinulla olisi kiire johonkin muuhun tärkeään tapaamiseen, älä jatka matkaasi apua tarvitsevan ihmisen ohi. Koskaan. Ikinä.

Mikko W.

Takaisin ylös