Sulje

Pyhä paha perhe

Yksin joulun kauneimmista kuvista on kuva pyhästä perheestä: Maria ja Joosef Jeesuksen seimen äärellä. Marian ja Joosefin ilmeet ovat rauhallisia ja rakastavia, Jeesus-lapsi hymyilee onnellisena.

Joulun sanotaan olevan perhejuhla. Mieleen nousee toinen kuva: kaunis joulukuusi olohuoneessa, lasten kirkkaat silmät, isovanhemmat keinutuoleissa.

Valitettavan monessa kodissa joulun rauhaisa tunnelma on kuitenkin kaukana. Monelle joulu tuo tullessaan ahdistusta ja pelkoa; pahimmassa tapauksessa mustelmia ja murtumia. Joulun viettoon kohdistuvat paineet purkautuvat monella sanallisella tai fyysisellä väkivallalla tai liiallisella alkoholin käytöllä.

Joulu itsessään ei tee kenestäkään väkivaltaista, vaan kyse on aina pitkäaikaisesta ongelmasta. Ne kuitenkin kärjistyvät ja tuntuvat erityisen pahalta jouluna, jonka pitäisi olla rauhan ja rakkauden juhla. Jouluna myös kynnys hakea apua kasvaa. Moni sinnittelee ja tekee kaikkensa pitääkseen kulissit pystyssä.

Erityisesti kärsivät tietysti lapset. Jouluun liittyvät traumat eivät häviä aikuisuuden myötä, vaan pahat muistot voivat nousta mieleen kaikesta mikä liittyy jouluun: lauluista, valoista, koristeista ja ruuasta. Vaikka jouluun ei enää liittyisikään väkivaltaa, ovat vanhat kokemukset kuin suuri musta läikkä valkoisella hangella.

Tänä jouluna minä muistan sinua, jolle joulu ei ole ilon juhla. Sytytän kynttilän kaikille, joiden joulu on musta. Rukoilen, ettei kenenkään lapsen tarvitsisi pelätä. Toivon jokaiselle vanhemmalle rohkeutta hakea apua ystäviltä tai viranomaisilta. Käännän katseeni Jeesukseen, joka syntyi maailmaan, valoksi pimeyteen.

kynttilä

Verna K.

Mainokset

Häpeän ääni – ja kuinka siitä pääsee eroon

shame

”Oho, onpas sulla iso finni naamassa!”

”Kattokaa, se itkee!”

”Miten sä jaksat syödä noin paljon?”

Jokainen meistä on joskus kuullut sanoja, jotka ovat satuttaneet. Sanoja, jotka ovat jättäneet syvän jäljen sisimpään. Välillä ne nousevat pintaan kuin ilkkuakseen: Sietäisit hävetä!

Häpeän ääni nousee sisimmästämme. Se ääni kuulostaa eri ihmisillä erilaiselta. Jollakin se voi olla äidin ääni, joka sanoo sinun olevan huono lapsi. Tai isän ääni, joka sanoo, etteivät tosimiehet itke. Se voi olla koulukaverin ääni, joka pilkkaa ulkonäköäsi. Tai opettaja, joka kutsuu tyhmäksi koko luokan edessä. Jollakin häpeän ääni kuulostaa entiseltä seurustelukumppanilta, joka kommentoi vartaloasi, tai ohikulkijalta, joka huomauttaa painostasi.

Psykologian tohtori ja kirjailija Anja Laurila on kirjoittanut osuvan runon häpeästä:

Lähdin lapsuuskodista

selässäni reppu

ja repussani mitta.

Sillä mittasin itseäni.

Ja aina oli tulos:

Ei riitä, ei riitä.

Kauan uskoin mittaani.

Sitten löysin uuden.

Se sanoi:

Riittää, riittää hyvinkin.

Silloin tajusin,

mittani oli virheellinen.

Sen ainoa lukema oli:

ei riitä.

Vein sen takaisin,

ja äitini hämmästyi:

Ei se virheellinen ole,

se on perintömitta

ja kulkenut suvussa kauan.

Häpeän siemen kylvetään meihin jo lapsuudessa. Nuoruuden herkkyydessä se kasvaa ja kasvaa, ja aikuisena se alkaa levittämään siemeniään eteenpäin. Häpeästä tulee helposti sukupolvien kierre.

Häpeän vastakohta on armo. Toisin kuin syyllisyys, joka kohdistuu ihmisen tekoihin, häpeä kohdistuu ihmiseen itseensä, hänen olemukseensa. Häpeävä ihminen ei ole varsinaisesti tehnyt mitään väärää, vaan kokee olevansa vääränlainen. Silloin ei auta rippi ja synnintunnustus, vaan tarvitaan hyväksyntää, armollisuutta itseään kohtaan. Liian suurten odotusten purkamista. Häpeän äänen vaientamista.

On tärkeää muistaa, ettei sinun tarvitse kuunnella ihmisiä, jotka jatkuvasti loukkaavat sinua ja hajottavat itsetuntosi. Ei ole väärin ottaa etäisyyttä tällaiseen ihmiseen, ei edes silloin, jos hän on perheenjäsen. Se on tärkeää niin oman hyvinvointisi kuin läheistesi vuoksi.  Se ei ole helppoa, mutta joskus täytyy käyttää kirvestä, jotta häpeän ketju saadaan poikki.

Vielä vaikeampaa on saada sisäinen ääni hiljaiseksi. Mitä kauemmin häpeän äänen kanssa on kamppaillut, sitä kovempaa se huutaa. Tarvitaan toisenlainen ääni, armollisuuden ääni, joka sanoo: ”Minä olen hyvä. Minä olen kaunis. Minä riitän.” Näitä sanoja on toistettava ja toistettava, kunnes ne vahvistuvat ja peittävät häpeän äänen allensa. Ne on myös kuultava toisten suusta: ”Sinä olet hyvä. Sinä olet kaunis. Sinä riität.” Parantumisen polulle ei kannata lähteä yksin. Ota mukaasi matkakumppani, läheinen tai ammattilainen.

Toivotan sinulle, sanojen runtelemalle, hyvää matkaa armovirren sanoin:

Saan jättää kuilut synkkyyden.

Jää taakse valheen yö.

Nyt kuljen armon luottaen,

ja vielä jatkuu työ.

(Virsi 932 ”Oi ihmeellistä armoa” (Amazing Grace), 3. säkeistö)

grace

Verna K.

5 vinkkiä työssä jaksamiseen

stressi

Monen kesälomat alkavat olla pidetty ja paluu arkeen alkaa. Millä mielillä sinä palaat töihin? Levänneenä, innoissasi – vai ahdistuneena?

Työelämän vaatimukset ovat nykypäivänä kovat. Maailma muuttuu kovaa tahtia ja sen vaikutukset näkyvät myös työssä. On opeteltava uusia asioita ja uudistuttava, täytyy arvioida ja reflektoida. Jonkun mieltä painaa epävarmuus oman työn jatkumisesta. Joku ehkä kaipaa jo eläkkeelle.

Työ on iso osa ihmisen elämää ja se voi tuoda mukanaan myös hyvinvointia ja onnistumisen tunteita. Jos töissä käyminen tuntuu suossa tarpomiselta, kokeile seuraavaa:

1. Käytä vahvuuksiasi

Jos tulee tunne siitä, ettei omaa työtä arvosteta, alkaa myös oma arvostus laskea. Ketään ei kiinnosta, miten hoidan työni, joten miksi hoitaisin sen hyvin? Ei minun panoksellani ole merkitystä, joten voin aivan hyvin jättäytyä sivuun. En ole erityisen taitava, joten en voi kokeilla mitään uutta.

Usein papin työstä sanotaan, että se on kutsumusammatti. Kuitenkin mikä tahansa ammatti voi olla kutsumus, oli se sitten lastenohjaaja tai roskakuski. Et ole päätynyt tehtävääsi sattumalta, vaan Jumalan kutsusta ja johdatuksesta. Jumala on katsonut sinua ja nähnyt, että sinä olet hyvä tähän tehtävään.

Kirjoita paperille vähintään kolme asiaa, joissa sinä olet hyvä. Niiden asioiden ei tarvitse liittyä työhön, vaan ne voivat olla mitä tahansa asioita. Älä rajoita itseäsi mitenkään, äläkä ole liian kriittinen. Voit olla hyvä jossakin, vaikket olisikaan paras.

Kun olet keksinyt kolme asiaa, mieti, miten voisit käyttää näitä vahvuuksiasi enemmän työssäsi. Kuinka voisit lahjojesi avulla tuoda iloa itsellesi ja muille?

Huonon itsetunnon suohon on helppo upota, mutta vaikea nousta. Muista sanoa itsellesi joka päivä: Minä olen hyvä. Keskity siihen, mitä osaat ja teet, älä siihen, mitä et osaa tai et tee.

2. Tukeudu työtovereihin

Harva tekee nykyään työtä täysin yksin. Vaikka työ olisi pääasiassa yksilötyöskentelyä, on erilaisia tiimejä ja ryhmiä, joissa työtä kehitetään. Tukeudu työtovereihisi, tehkää asioita yhdessä. Erilaiset ihmiset ja erilaiset vahvuudet täydentävät toisiaan. Sinun ei tarvitse itse osata kaikkea, vaan voit pyytä toisilta apua. Jos itse uskallat tukeutua ja luottaa toisiin, uskaltavat muut myös hakea apua sinulta.

3. Heittäydy!

Kun työelämä takkuaa, joskus tekisi mieli luovuttaa. Mitä jos menisinkin sieltä, missä aita on matalin? Jospa tekisinkin tämän homman vähän vasemmalla kädellä. Tämä työtehtävä ei kiinnosta minua, joten jätän sen tekemättä.

Aina ei tietenkään tarvitse tehdä kaikkea täysillä, mutta hutaisten tehty työ ei palvele myöskään tekijäänsä. Kun etsii tekemiseensä iloa, täytyy välillä heittäytyä täysillä mukaan. Sulje some ja puhelin ja yritä löytää flow-tila työhösi. Jos jokin ajatus häiritsee, kirjoita se ylös myöhempää käsittelyä varten.

Tämä vinkki saattaa kuulostaa vaivalloiselta ja rasittavalta, mutta on kokeilemisen arvoinen. Saatat löytää uudestaan sen, mistä pidät työssäsi.

4. Hae apua

Heittäytymisestä ei ole apua, jos sinulla on työuupumus. Silloin tarvitaan lepoa, aikaa omalle itselle ja hyvinvoinnille.

Moni pelkää sairaslomalle jäämistä. Mitä ne muutkin sitten ajattelee? Kynnys jäädä sairaslomalle on liian suuri. Moni sinnittelee katkeraan loppuun asti, vaikka ajoissa töistä pois jääminen lyhentää sairasloman pituutta.

Avun hakemisessa ei ole mitään hävettävää. Se voi olla paras päätös, mitä elämässäsi teet. Jokaisella meistä on joskus vaikeaa, eikä kenenkään tarvitse jaksaa kaikkea. Sairasloman jälkeen saatat katsoa työtäsi aivan uusin silmin.

5. Muista että olet vain ihminen

Ehkä sinunkin riparillasi laulettiin tuttua nuorten veisua Evankeliumi. Sen toisessa säkeistössä sanotaan:

Rukoile ja työtä tee, muu Luojalle jää,
ajallansa työsi kantaa saa hedelmää.
Vaikka oma voimasi on vaatimaton,
vierelläsi voimallinen Jumala on.

Ihminen on vain ihminen. Ihminen tekee virheitä, epäonnistuu, väsyy ja unohtelee asioita. Ihminen ei ole Jumala, eikä tarvitsekaan olla. Tee se minkä pystyt ja jätä loput Jumalan huoleksi.

Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
(1. Piet. 5:7)

Verna K.

Takaisin ylös