Pyhä paha perhe

Yksin joulun kauneimmista kuvista on kuva pyhästä perheestä: Maria ja Joosef Jeesuksen seimen äärellä. Marian ja Joosefin ilmeet ovat rauhallisia ja rakastavia, Jeesus-lapsi hymyilee onnellisena.

Joulun sanotaan olevan perhejuhla. Mieleen nousee toinen kuva: kaunis joulukuusi olohuoneessa, lasten kirkkaat silmät, isovanhemmat keinutuoleissa.

Valitettavan monessa kodissa joulun rauhaisa tunnelma on kuitenkin kaukana. Monelle joulu tuo tullessaan ahdistusta ja pelkoa; pahimmassa tapauksessa mustelmia ja murtumia. Joulun viettoon kohdistuvat paineet purkautuvat monella sanallisella tai fyysisellä väkivallalla tai liiallisella alkoholin käytöllä.

Joulu itsessään ei tee kenestäkään väkivaltaista, vaan kyse on aina pitkäaikaisesta ongelmasta. Ne kuitenkin kärjistyvät ja tuntuvat erityisen pahalta jouluna, jonka pitäisi olla rauhan ja rakkauden juhla. Jouluna myös kynnys hakea apua kasvaa. Moni sinnittelee ja tekee kaikkensa pitääkseen kulissit pystyssä.

Erityisesti kärsivät tietysti lapset. Jouluun liittyvät traumat eivät häviä aikuisuuden myötä, vaan pahat muistot voivat nousta mieleen kaikesta mikä liittyy jouluun: lauluista, valoista, koristeista ja ruuasta. Vaikka jouluun ei enää liittyisikään väkivaltaa, ovat vanhat kokemukset kuin suuri musta läikkä valkoisella hangella.

Tänä jouluna minä muistan sinua, jolle joulu ei ole ilon juhla. Sytytän kynttilän kaikille, joiden joulu on musta. Rukoilen, ettei kenenkään lapsen tarvitsisi pelätä. Toivon jokaiselle vanhemmalle rohkeutta hakea apua ystäviltä tai viranomaisilta. Käännän katseeni Jeesukseen, joka syntyi maailmaan, valoksi pimeyteen.

Verna K.